Lastensuojelujärjestelmä ei perimmältään ole pelkästään väline puuttua perheiden elämään – se on taloudellinen koneisto, jota ohjaavat taloudelliset kannustimet, joissa voitto asetetaan lasten ja vanhempien hyvinvoinnin edelle. Jokaisesta perheestään erotetusta lapsesta ei tule ratkaistava tapaus, vaan hyödyke, jota voidaan hyödyntää. Järjestelmä toimii jatkuvalla valtiontukien virtauksella, ja jokainen lapsi tuo tuloja sijoituskoteihin ja ammattilaisille, jotka hallinnoivat heidän huolenpitoaan. Tuloksena on perverssi talouskierto, jossa järjestelmässä olevien etu on suoraan sidottu lasten määrään ja heidän sijoitusaikansa pituuteen.
Lasten erottamisen voitontavoittelu
Sosiaalityöntekijöille, sijaisvanhemmille ja huoltopalveluja hallinnoiville organisaatioille on suora taloudellinen kannustin pitää lapset valtion huostassa. Sosiaalityöntekijät, joiden palkka usein riippuu tapausmääristä ja interventioiden onnistumisesta, pyrkivät lisäämään huollettavien lasten määrää. Mitä enemmän lapsia on huollossa, sitä suurempi korvaus niille, jotka ovat mukana prosessissa. Tämä luo ympäristön, jossa lasten hyvinvointi on toissijaista taloudellisen hyödyn maksimointiin nähden.
Jokainen sijoitettu lapsi tuo mukanaan valtion tukia – rahaa, joka on varattu lapsen hoitoon, lääkärikuluisiin ja koulutukseen. Mitä pidempään lapsi on huollossa, sitä enemmän rahaa virtaa järjestelmään. Nämä varat liittyvät usein byrokraattisiin suoritusmittareihin, jotka palkitsevat sijoituksen jatkamista, vaikka se merkitsisi lapsen tarpeettoman pitkää eroa perheestään. Ajatus lasten palauttamisesta perheilleen – lastensuojelun ydintavoite – tulee toissijaiseksi, kun se on ristiriidassa taloudellisten kannustimien kanssa, jotka suosivat lasten pitämistä instituutioissa.
Tämän voitontavoittelun vaikutus on syvällinen. Lapset, jotka muutoin olisivat voineet palata perheensä luokse tuen ja interventioiden jälkeen, pidetään huollossa kuukausia, vuosia tai vielä pidempään. Järjestelmä aktiivisesti vaikeuttaa perheenyhdistämistä luomalla esteitä, jotka tekevät huoltajuuden palauttamisesta vaikeaa. Näitä esteitä ovat monimutkaiset oikeusprosessit, kalliit oikeudenkäyntikulut ja järjestelmän järjestelmällinen suosiminen sijaisperheistä perheen säilyttämisen sijaan, mikä tekee perheenyhdistämisestä paitsi vaikeaa myös monille perheille taloudellisesti epäedullista.
Taloudellisen hyväksikäytön verkosto
Lastensuojeluteollisuus ei rajoitu valtion tukiin. Se ulottuu myös yksityiselle sektorille, luoden laajan verkoston taloudellisia intressejä, jotka hyötyvät lasten huostasta. Sijaisperheet, huoltolaitokset ja muut lastensuojelupalvelut ovat usein yksityisten yritysten tai henkilöiden ylläpitämiä, joilla joillakin on suora taloudellinen etu lasten pitämisessä huollossa pitkään. Monet näistä yrityksistä pyöritetään sosiaalityöntekijöiden, entisten sosiaalityöntekijöiden tai läheisten yhteyksien kautta lastensuojelujärjestelmään, ja ne tekevät voittoa tarjoamalla palveluja lapsille, jotka on erotettu perheistään.
Lasten taloudellinen hyväksikäyttö ulottuu myös huoltolaitosten ulkopuolelle. Järjestelmä tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia vilppiin, kuten kustannusten liioitteluun, palvelujen yli-ilmoittamiseen tai kyseenalaisiin laskutuskäytäntöihin valtion rahojen saamiseksi. Joissakin tapauksissa järjestelmän sisäiset eturyhmät ylläpitävät lastensuojelun harhaa peitteenä monimiljardiyritykselle, joka hyötyy perheiden kärsimyksestä. Nämä ryhmät ylläpitävät hyväntekeväisyyden julkisivua samalla, kun ne osallistuvat lasten taloudelliseen hyväksikäyttöön.
Sijaisperheet, sosiaalityöntekijät, psykologit, psykiatrit, lakimiehet ja hallintohenkilöstö kaikki hyötyvät taloudellisesti järjestelmän ylläpidosta. Sijaisvanhemmat saavat usein päiväpalkan jokaisesta lapsesta, josta he huolehtivat, mikä tarkoittaa, että mitä pidempään lapsi pysyy huollossa, sitä enemmän sijaisperhe tienaa. Joissakin tapauksissa hoito saattaa olla puutteellista, mutta taloudellinen kannustin jatkaa lapsen hoitamista pysyy vahvana. Sosiaalityöntekijät voivat saada bonuksia tai muita korvauksia sen mukaan, kuinka monta lasta he sijoittavat, kuinka pitkään lapset pysyvät huollossa tai kuinka monta tapausta he päättävät. Samaan aikaan yksityiset yritykset, jotka tarjoavat järjestelmälle palveluja – kuten neuvontaa, psykiatrista hoitoa ja asumista – tekevät myös voittoa, mikä varmistaa järjestelmän jatkuvan tarpeen palveluille.
Lastensuojeluteollisuus: monimiljardiyritys
Tämä taloudellinen kannustinrakenne tekee lastensuojelujärjestelmästä luontaisesti hyväksikäyttävän. Se, mikä myydään jaloina pyrkimyksinä – lasten suojeleminen vahingoittumiselta – osoittautuu monimiljardiyritykseksi, joka kukoistaa sen vahingon varassa, jota sen pitäisi ehkäistä. Luvut ovat häkellyttäviä. Joissakin maissa lastensuojelu saa vuosittain miljardeja valtion varoja. Tämä raha virtaa laajan verkoston yksityisiä ja julkisia instituutioita, rikastuttaen järjestelmän hallitsijoita samalla, kun perheet ja lapset jäävät jatkuvan trauman tilaan.
Valtion varojen valtava määrä lastensuojeluohjelmiin tarjoaa avoimen kutsun korruptiolle ja petoksille. Mitä enemmän lapsia huollossa, sitä enemmän varoja on saatavilla niille, jotka hallinnoivat järjestelmää. Monissa tapauksissa näitä varoja ei käytetä lasten auttamiseen tai hoidon parantamiseen; ne vain valuvat järjestelmästä hyötyvien taskuihin. Se, että näitä taloudellisia käytäntöjä valvotaan vähän tai ei lainkaan, antaa korruptiolle tilaa kukoistaa, tarkastamattomana ja vastuuttomana.
Lastensuojelun valheiden paljastaminen
Lastensuojelujärjestelmän taloudellisen hyväksikäytön ytimessä on valhe – yksi, jota ylläpitävät eturyhmät, sosiaalityöntekijät ja itse valtio. Valhe on yksinkertainen: lastensuojelu koskee lasten hyvinvointia. Totuus on kuitenkin se, että lastensuojelu koskee rahaa. Kyse on järjestelmän ylläpitämisestä, joka varmistaa valtiontukien virtauksen, huoltopalvelujen jatkuvan kannattavuuden ja niiden vallan, jotka hallitsevat järjestelmää.
Tämä taloudellinen todellisuus ohjaa suurinta osaa järjestelmän toimintahäiriöistä. Päätökset eivät perustu lasten tarpeisiin, vaan taloudellisiin kannustimiin, jotka liittyvät lasten huoltoon. Jokainen päätös, jonka sosiaalityöntekijät, huoltolaitokset ja muut järjestelmän toimijat tekevät, muotoutuu sen rahan mukaan, joka voidaan ansaita lasten huollossa pitämisestä. Tämän seurauksena lasten hyvinvointi tulee toissijaiseksi järjestelmän voitontavoittelun rinnalla.
Tämän taloudellisen hyväksikäytön lopullisia uhreja ovat lapset ja perheet, joiden elämä tuhoutuu järjestelmässä. Lastensuojelu ei suojele lapsia – se hyväksikäyttää heitä. Huollossa olevat lapset toimivat pelinappuloina taloudellisessa pelissä, loukussa riippuvuuden ja manipuloinnin kierteessä, samalla kun järjestelmän hallitsijat kartuttavat omaisuuttaan. Samaan aikaan lasten todelliset tarpeet – rakkaus, vakaus ja perheyhteys – jätetään huomiotta taloudellisen voiton edelle.
Kutsu vastuuseen ja uudistukseen
Lastensuojelujärjestelmää ruokkivat taloudelliset kannustimet on paljastettava ja purettava. Nykyistä järjestelmää, joka asettaa voiton hyvinvoinnin edelle, ei voi sallia jatkuvan. On välttämätöntä, että perheet, puolestapuhujat ja päättäjät vaativat läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja uudistusta. Lasten hyvinvointia ei tule kaupallistaa. Sen sijaan perheitä tulisi tukea lastensa pitämisessä, ja lapset tulisi palauttaa perheilleen, kun se on heidän edun mukaista.
Hyväksikäytön kierteen lopettamiseksi lastensuojelujärjestelmän toimintatapoja on muutettava perusteellisesti. Taloudellinen rakenne, joka palkitsee lasten erottamisesta kodeistaan, on korvattava sellaisella, joka kannustaa perheiden säilyttämiseen ja perheenyhdistämiseen. Vasta silloin voidaan alkaa rakentaa järjestelmää, joka aidosti palvelee lasten ja perheiden tarpeita sen sijaan, että heitä käytetään taloudellisen hyödyn välineinä.