Teoriassa Suomen lastensuojeluvirastot on perustettu varmistamaan hyväksikäytön, laiminlyönnin tai pahoinpitelyn vaarassa olevien lasten turvallisuutta ja hyvinvointia. Näiden virastojen sosiaalityöntekijöillä on ratkaiseva rooli lastensuojeluongelmien tunnistamisessa ja niihin vastaamisessa. Sosiaalisina olentoina lapset luottavat yhteyksiin perheisiinsä ja yhteisöihinsä sosiaalisen, emotionaalisen ja psykologisen kehityksensä vuoksi.
Jotkut sosiaalityöntekijät Suomessa ovat kuitenkin työskennelleet autoritaarisesti, laiminlyöen asianmukaista menettelyä, tosiseikkoja ja lakivaatimuksia ja poistaneet lapsia perheistä ilman riittävää perustetta. Heidän toimintansa ei ainoastaan loukkaa lasten ja heidän perheidensä perusihmisoikeuksia, vaan heijastaa myös empatian puutetta ja kunnioituksen puutetta heidän palvelijoidensa erilaisia kulttuurisia ja sosioekonomisia taustoja kohtaan. Lisäksi nämä ulkomaalaistaustaiset lapset menettävät oikeuden lähteä Suomesta ja palata kotimaahansa ja heistä tulee pysyviä suomalaisia vankeja. Sellaiset toimet eivät ole vain ihmisyyttä, vaan myös humanismia vastaan.
Ensimmäinen huolenaihe joidenkin lastensuojeluvirastojen sosiaalityöntekijöiden autoritaarisista toimista on se, että he eivät tee eroa ihmisten ja vankeudessa olevien eläinten välillä. He kohtelevat lapsia pelkkinä esineinä, jotka on siirrettävä paikasta toiseen ottamatta huomioon heidän sosiaalista luonnettaan. Lapset eivät ole koneita, jotka voidaan sammuttaa ja käynnistää tai siirtää ympäristöstä toiseen välittämättä heidän emotionaalisesta hyvinvoinnistaan. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluksi ihmisarvoisesti ja kunnioittavasti, ja sosiaalityöntekijöiden on toimittava tämän periaatteen mukaisesti.
Toinen huolenaihe on se, että autoritaariset sosiaalityöntekijät jättävät huomiotta perhe-elämän tunnetekijät. Joidenkin lastensuojeluviranomaisten sosiaalityöntekijöiden toiminta lapsia ja perheitä kohtaan on todellakin ihmiskunnan vastaista, koska he jättävät huomiotta perhe-elämään liittyvät tunnetekijät. Lapset luottavat perheensä emotionaaliseen tukeen, ja kotiuttaminen on usein musertava kokemus, joka voi aiheuttaa pitkäaikaisia psyykkisiä haittoja. Lapsen erottaminen perheestään voi olla traumaattinen kokemus, jolla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen henkiseen hyvinvointiin. Sosiaalityöntekijöiden on otettava huomioon lapsen perheestä poistamisen emotionaaliset vaikutukset ja varmistettava, että päätös tehdä niin perustuu tosiasioihin eikä henkilökohtaisiin ennakkoluuloihin tai perusteettomiin oletuksiin.
Lasten emotionaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin suojelemiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi lastensuojelukäytäntöjen tulisi perustua vaikuttamiseen, ennaltaehkäisyyn, kulttuuriseen herkkyyteen ja traumatietoiseen hoitoon. Tämä edellyttää perusteellista muutosta lastensuojelun lähestymistavassa kohti kokonaisvaltaisempaa ja osallistavampaa mallia, jolla pyritään tukemaan ja voimaannuttamaan perheitä sen sijaan, että lapsia vain poistettaisiin kodeistaan.
Kolmas huolenaihe on se, että autoritaariset sosiaalityöntekijät eivät ota huomioon lasten kulttuuritaustaa ja perhepiirteitä. Lapset eivät ole eristettyjä kokonaisuuksia, vaan osa laajempaa perhe- ja kulttuurikontekstia. Sosiaalityöntekijöiden tulee ottaa huomioon lapsen ja hänen perheensä kulttuuritausta tehdessään päätöksiä heidän hyvinvoinnistaan. Tähän sisältyy lapsen kielen, tapojen ja arvojen ymmärtäminen ja niiden huomioon ottaminen, kun tehdään hoitopäätöksiä.
Lasten kulttuuritaustan ja perhepiirteiden huomioimatta jättäminen ja laiminlyönti on humanismin loukkaus, joka arvostaa jokaisen yksilöllistä identiteettiä ja edistää ihmisarvoa, kunnioitusta ja ymmärrystä toisia kohtaan. Lasten kulttuuri-identiteetti ja perhetausta ovat kriittinen osa heidän sosiaalista, emotionaalista ja psyykkistä hyvinvointiaan, ja ne tulisi asettaa etusijalle työskennellessä perheiden ja yhteisöjen kanssa.
Lastensuojelupolitiikoissa ja -käytännöissä tulee kunnioittaa kulttuurista monimuotoisuutta erityisesti tilanteissa, joissa lasten poistaminen kodeistaan on välttämätöntä. Lapset tulisi sijoittaa sukulaisten luo tai heidän yhteisöönsä mahdollisimman pitkälle varmistaen, että heidän kulttuuri-identiteettiään, kieltään ja perinteitään kunnioitetaan, kunnioitetaan ja hyväksytään.
Lastensuojelutyöntekijät voivat olla tehokkaampia, kun he ymmärtävät palvelemiensa perheiden ja yhteisöjen kulttuuriset arvot, uskomukset ja käytännöt. Heidän tulee myös ottaa huomioon eri perheiden ja yhteisöjen kohtaamat ainutlaatuiset vahvuudet ja haasteet ja tehdä yhteistyötä heidän kanssaan kehittääkseen kulttuurisesti herkkiä ja asianmukaisia suunnitelmia lastensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi.
On välttämätöntä, että lastensuojeluvirastojen sosiaalityöntekijät noudattavat asianmukaista menettelyä, tarjoavat tosiasialliset perusteet ja heillä on riittävä oikeusperusta ennen lasten poistamista kodeistaan. Heidän on myös asetettava etusijalle palvelemiensa lasten hyvinvointi ja turvallisuus.
Kun harkitsee lapsen poistamista kotoa, sosiaalityöntekijöiden tulee noudattaa lakisääteisiä menettelytapoja ja ohjeita. Tämä voi sisältää oikeuden määräyksen hankkimisen, perusteellisen tutkimuksen suorittamisen ja sen varmistamisen, että lapsen oikeudet ja hyvinvointi suojellaan koko prosessin ajan. On tärkeää, että sosiaalityöntekijät tekevät yhteistyötä perheiden ja muiden sidosryhmien kanssa kehittääkseen lapsen hoito- ja tukisuunnitelman, joka on lapsen edun mukainen.
Asianmukaisen prosessin noudattamisen lisäksi sosiaalityöntekijöiden tulee luottaa myös asiatietoihin tehdessään päätöksiä lapsen poistamisesta kotoa. Tämä voi sisältää haastatteluja perheenjäsenten ja muiden asiaankuuluvien osapuolten kanssa, lääketieteellisten ja koulutustietojen tarkistamista ja muiden asiaankuuluvien tietojen keräämistä sen varmistamiseksi, että heidän päätöksensä on tietoinen ja perustuu oikeisiin tietoihin.
Lopuksi sosiaalityöntekijöiden tulisi asettaa palvelemiensa lasten hyvinvointi ja turvallisuus etusijalle ennen kaikkea. Tämä tarkoittaa asianmukaisten toimien toteuttamista lasten suojelemiseksi hyväksikäytöltä tai laiminlyönniltä, samalla kun kunnioitetaan heidän oikeuksiaan ja edistetään heidän etujaan. Sosiaalityöntekijöiden tulee olla herkkiä jokaisen lapsen ja perheen ainutlaatuisille tarpeille ja heidän tulee tarjota tukea ja resursseja, jotka auttavat heitä saavuttamaan tavoitteensa ja parantamaan yleistä hyvinvointiaan.
